Kasvattaminen

Chilikasveja on paljon erilaisia – pelkästään kasvin päälajeja tunnetaan jo ainakin 30, ja näiden alla on kymmeniä tuhansia alalajikkeita. Useimmat Suomen kaupoissa myytävät chilitpaprikat kuuluvat vain yhteen ainoaan lajiin nimeltään Capsicum annuum. Senkin sisällä on suuria eroja niin kasvien kuin niiden vaatimien olojen suhteen. Kun tästä maailmalla (Etelä-Amerikkaa lukuunottamatta) ylivoimaisesti yleisimmästä paprikalajista siirrytään pois, mutta pysytään yhä ihmisen enemmän tai vähemmän jalostamissa chilipaprikoissa, kasvit muuttuvat varsin erilaisiksi niin ulkonäöltään, hedelmiltään, kuin kasvuolosuhteiltaankin. Jos jätämme viisi ihmisen systemaattisesti ainakin 7000 vuoden ajan kasvattamaa ja jalostamaa chilipaprikan päälajia sivuun, pääsemme todelliseen mysteeriin ja aarreaittaan… Paprikakasvien tieteellinen tausta on tänä päivänäkin huonosti ja ristiriitaisesti tunnettu. Niinpä villeistä paprikoista löytyy aivan mitä tahansa – kasveja, jotka kasvavat kovissa pakkasissa, kasveja, joiden hedelmissä ei ole minkäänlaista tulisuutta (mutta senkin edestä herkullista makeutta!) – ja todella hurjan näköisiä kasveja, aina lähes kymmenmetrisiin puihin asti!

Niinpä chilipaprikoista ei voi antaa tarkkaa yleiskuvausta: ”näin kasvatat chiliä”. Mikä toimii kuuman alueen kostealla suolla asuvalle chilille, ei välttämättä tai todennköisesti toimi vuoristossa kasvavalle chilille joka suorastaan vaatii kylmiä kausia tuottaakseen satoa.  Apua erikoisemmille kasvateille löytyy esim. Infernon keskustelufoorumeilta.

Vaikea?

Chilipaprika ei ole kovinkaan vaikea kasvatettava kotona, etenkään, jos sille pystyy tarjoamaan valoisan, suhteellisen lämpimän kasvupaikan. Ikkunalauta käy monille lajikkeille aivan kohtuullisesti, mutta useimmat pitävät kasvihuoneen kaltaisista oloista. Kasvatus on yleensä varsin helppoa C. annuum ja C. baccatum -lajien kohdalla, mutta jalostetuista lajeista C. chinense, C. frutescens ja C. pubescens ovat jo selvästi vaateliaampia ja monet villit chilit hyvinkin vaikeita saada viihtymään niin, että ne tuottaisivat kukkia ja satoa. Vaikeaksi homma menee lähinnä silloin, kun tarjolla ei ole riittävää valoa.

Siementen idättäminen

AJANKOHTA:

• Periaatteessa siemenet voi sisäkasvatuksessa istuttaa koska tahansa, mutta paras aika on tammi-maaliskuussa, jolloin taimet ehtivät kasvaa vahvoiksi juuri suomen kesän parasta aikaa varten, ja tuottavat varmimmin hyvän sadon. Huom: monien villichilien siemenet saattavat olla erittäin hitaita itämään, ei ole liioittelua laittaa nämä itämään erikseen jo syksyllä! Toisaalta esim. Bonsai Chilejä eli ”Boncheja” voi idättää ja kasvattaa ympäri vuoden sisäoloissa. Boncheista lisää tämän kasvatusosion loppupuolella.

SIEMENTEN HANKINTA?

• Runsaasti eri lajikkeita ja valmiita siemenpaketteja löydät osoitteesta https://fataliiseeds.net
• Alkuun kannattaa valita joko a) mahd. erilaisia, toisistaan poikkeavia lajikkeita jotta erilaisten chilien ominaisuudet selkiytyvät, tai b) jokin valmiista paketeista joissa on jo valmiiksi valikoituja lajikkeita eri tarkoituksiin.

MISSÄ JA MITEN IDÄTTÄÄ?

Voit käyttää valmiita idätyslaatikoita, jogurttipurkkeja, tai oikeastaan mitä tahansa missä kosteus ja lämpötila säilyvät tasaisina, mutta ilmakin kiertää.

Desinfioi idätysastiat ja -alusta, on se sitten multaa tai vaikka kivivillaa, ensin kiehuvalla vedellä!

Huolehdi ilmanvaihdosta! Tuuleta idätyslaatikkoa säännöllisesti, riippumatta miten se on toteutettu. Liika kosteus mädättää siemenet ja jopa itäneet taimet helposti sekä aiheuttaa homevaaran.

Ihanteellinen idätyslämpötila on noin 27..29 astetta. Vaihtelut sekä ylös- että alaspäin ovat yleensä haitaksi. Käytä lämpömittaria seurantaan.

Varo tappamasta siemeniä ja itäneitä taimia liikaan kuumuuteen! Tämä tapahtuu erittäin helposti, jos esimerkiksi unohdat katetun idätyslaatikkosi ikkunalaudalle aurinkoon. Tuloksena on helposti täystuho.

Käytä vain tuoretta multaa tai turvetta! (voit myös desinfioida sen kiehuvalla vedellä juuri ennen kylvöä)

Kastele multa joka tapauksessa läpikotaisin ennen siementen kylvöä (ei ”uivaksi”, mutta märäksi).

Moni suosii kivivillakuutioita idätysalustana (saa mm. chilikaupasta). Jos ne pitää tasaisen kosteina ja oikeassa lämpötilassa, niiden etuna on ennen muuta multaidätystä toisinaan vaivaavien homeongelmien puuttuminen. Ne sopivat myös erinomaisesti vesiviljelyyn (= viljelyä pelkässä ravinteita sisältävässä vedessä, ilman multaa tai turvetta).

Älä missään tapauksessa päästä idätyksen aikana multaa / kivivillaa kokonaan kuivumaan!

Ole kärsivällinen – idätys voi kestää alle viikosta yli kuukauteen. Ääritapauksissa jopa yli vuoteen. (Villichilit voivat itää esim. aiemmin itäneen kasvin juurelta. Tarkasta tilanne päivittäin. Vanhat siemenet itävät hitaasti ja lajien välillä on suuria eroja.

Villichilien kohdalla asiat ovat lähes aina toisin kuin tutuilla, jalostetuilla kasveilla. Luonnossa ne kulkevat lintujen ruoansulatuksen lävitse, mikä auttaa niiden muutoin liian lujaa kuorta pehmenemään. Ihmiset ovat yrittäneet simuloida tätä monin tavoin. Äärimmillään siemeniä on varovasti hiottu hienolla hiekkapaperilla. Käytännöllisempi tapa lienee siementen esiliotus vedessä (muutama vuorokausi). Villien chilien tapauksessa itämisajat voivat joka tapauksessa olla erittäin pitkiä, jopa luokkaa puoli vuotta. Niiden kohdalla saattaa kannattaa kokeilla myös aivan erilaisia idätysmetodeja, jopa antaa mullan kuivua välillä (mikä normaalisti on erittäin huono idea chilinsiemeniä ajatellen). Sanottakoon silti, että kun siemen on itänyt, multaa tms ei missään tapauksessa saa päästää enää kuivumaan! Silloin tulee noutaja.

Lähde: https://www.infernochili.net/index.php?page=kasvatus

Nuoret taimet: kasvattaminen aikuisuuteen

• Ensimmäinen iso päätös, jonka toki voi yleensä muuttaa vielä myöhemminkin, mutta hankalammin, on tulevan kasvualustan valinta. Vaihtoehtoja ovat mm:
  • Multakasvatus (suhteellisen varma tapa onnistua ilman erikoisvarusteita ja -lannoitteita, muttei kovin tehokasta ja helposti ötökkä/home/talvehtimisongelmia)
  • Turvekasvatus (vastaa lähinnä edellistä, mutta moni harrastaja pitää turvetta multaa parempana vaihtoehtona)
  • Kookoskuitukasvatus (multa- ja vesiviljelyn välimuoto, jossa ”kuollut” kookos sitoo ja tukee juuret, ja ravinteet annetaan kaikki kemikaaleina kasteluvedessä.) Useimmille chililajikkeille ja lajeille jopa turhan kostea.
  • Vesiviljely (kasvi kasvatetaan hapetetulla ravinneliuoksella. Tehokkain hapetus tapahtuu vesipumpulla vettä kierrättämällä. Parhaimmillaan erittäin tehokasta ja hygieenistä.)
• Paras menetelmä riippuu pitkälti viitseliäisyydestä ja kasvatuksen tavoitteista. Paras mahdollinen sato vaatii käytännössä jonkin vesiviljelymenetelmän käyttöä, mutta kotona ikkunalaudalla voi tavallinen turvepohjainen multakin toimia aivan tarpeeksi hyvin useimmille. Fiksuinta lienee käyttää kasvatusjärjestelmää mikä tuntuu itselle kaikkein mieluisammalta, sillä kasvatuksen on tarkoitus olla mukavaa puuhaa.
• Itäminen kestää lajikkeesta riippuen muutamasta päivästä jopa yli kuukauteen. Kun itäminen tapahtuu, ota muovikelmu tai muu kansi heti pois ja siirrä kasvi joko loisteputkivalon alle tai ikkunalaudalle, älä kuitenkaan laita kasvia heti suoraan aurinkoon! Totuta kasvi voimakkaaseen auringonvaloon pikkuhiljaa: ensin ehkä vartti auringossa, sitten puoli tuntia, ja niin edelleen. Jos valoon tottumaton taimi (tai isokin kasvi!) saa äkkiä liikaa valoa, sen lehdet muuttuvat valkoisiksi, tavallaan palavat, ja kuolevat. Vielä suositellumpi ja helpompi tapa kasvien totutteluun on käyttää harsokangasta mikä ehkäisee herkkien taimien palamisen suorassa auringossa. Muutaman viikon jälkeen harson voi poistaa jolloin kasvit sietävät useimmissa tapauksissa jo suoraa aurinkoa varsin hyvin.

Ruukunvaihdoista

• Kun kasvi näyttää olevan tarpeeksi iso ruukunvaihtoon (15..20 cm korkea), on aika valita ruukku.
• Kokovaatimus on lajikekohtainen asia; toiset lajit tekevät huomattavasti isommat juuret kuin toiset. Nyrkkisääntönä on 15..20 cm pienimmille lajikkeille, 20-30 cm tyypilliselle 70..120 cm korkealle chilille ja todella suurille ainakin 25-35cm. Aina ei kasvin koko anna osviittaa sen juurien koosta; pieni Habanero voi kasvattaa valtavan juurakon. Altakasteluruukut ovat kalliita mutta vaivattomia ja useimmat chilit viihtyvät niissä hyvin. Kasvattajissa on kaiken kaikkiaan eri ”koulukuntia” ruukun koon, tyypin ja mullan suhteen. Toiset vannovat suurten nimeen, toiset pitävät liioittelua turhana. Kokeile!
• Ruukun vaadittavan koon näkee periaatteessa vasta kun ottaa juuripaakun pois vanhasta ruukusta. Jos pohja on melkoista juurisekamelskaa, yritä avata juuria ehjinä, pätki saksilla muutama sentti pois ja vaihda selkeästi isompaan ruukkuun. Jos juuria ei ole aivan reunoille asti, ruukkua ei tarvitse siinä vaiheessa vaihtaa isompaan.
• Suurikin chili pärjää kovan paikan tullen pienessä ruukussa. Kasvin (ja sen hedelmien) koko ja satoisuus on jossain määrin verrannollinen ruukun kokoon, eikä iso kasvi nauti ahtaudesta. Liian suurikaan ruukku ei ole pienelle kasville välttämättä hyväksi, eli yritä pysyä turvallisella keskitiellä (esim. 25cm altakasteluruukut toimivat useimmille lajeille hyvin).
• Ruukun voi tarvittaessa toki vielä vaihtaa tämänkin vaihdon jälkeen isompaan. Tässä tapauksessa ei kannata antaa kasvin vielä kukkia, eli nypi kukkanuput pois ennen seuraavaa ruukunvaihtoa. Satoisuus paranee (JK).
• Kasvu pysähtyy aina vähäksi aikaa ruukunvaihdon jälkeen, sillä uusien juurien tekeminen vie muutamia päiviä. Tämän jälkeen kasvu sitten jatkuukin entistä nopeampana, kunnes kukkiminen alkaa.

Lue lisää: https://www.infernochili.net/index.php?page=kasvatus